Lunta ja mehiläinen

Morjesta pöytää. On vähän aikaa vierähtäny ja ainaki monta päivää siitä ku viimeks on päiväkirjaa muistettu. Eipä huolta, kerrotaan vähän monesta jutusta joita tässä on tapahtunut ja laitetaan tietty kuvamateriaalia kanssa kehiin :D

Jipii, oon ollu esimerkiksi autoilemassa.
Se on muutan ihan kivaa hommaa mutta
jostain syystä aina autoillessa pukkaa väsymys
kovasti päällensä. Ei vaan pysy hereillä.

Jouduttiin iskän kanssa johonkin narun päähän. Ihmiset luulee olevansa viisaita mutta eivät tajua sen vertaa ettei näin pienet jalat ole mitään vetokoiran jalkoja.

Ootteko muuten nähny tämmöstä. Sytämmiä ja palajo. Ehkä kaikista hienoin makuualusta ikinä mulla.

Meille tuli muuten tommonen pilkkunahka kylään. Sen nimi on Hertta. Se on kuulemma ollut täällä ennenkin ennen mua hoidossa. Aluksi se yritti jotain ärhennellä eikä ollut ollenkaan herttainen mutta aika nopeesti näytin sille ettei kannata alkaa huutelee.

Eikä siinä sitten kauheen kauaa mennytkään kun se antoi mun käydä koeajamassa sen omaa petiä. Ajattelin ensin että on sellanen neiti joka on turhan tarkka tavaroistaan mutta eipä se sitten ollut moksiskaan vaikka kävin vähän huilaamassa sen yksiössä. Ja onhan noin isossa petissä aina tilaa näin pienelle ja hurmaavalle kaverille. Jos ei mun seura kelpaa niin vastapuolessa on silloin jotain vikaa, oli miten oli mutta näin on.

Onhan meillä Hertan lisäksi käynyt Piki. Se on kanssa ihmeellinen kaveri. Aina ensin se koittaa ärhennellä mutta jos sille ärähtää takasin, se muuttuu ihan lapaseksi. Luikkii vaan loitommalle jos koittaa lähestyä. Se on kuulemma joku lattiaharjakoira sano nahkis.. vai oliko se kiinanharja. joku sellainen oudompi rotu se oli, ei kuitenkaan mikään bulldog niinku mä ja iskä ja noi kaks kahjoo jotka on vahvoja mutta tyhmiä, vähän niinku vartio-orjien kuuluukin olla.

Näyttelytreenit. Näin komeesti jaksan postailla yli sekunnin.

Nahkis on ihan tyhmä. Taivaalta putosi paljon lumia meidän pihalle.

Sitten nahkis lumenheittometelikoneella siivosi meidän kulkureittejä ja se oli ihan hyvä juttu että lyhyemmilläkin jaloilla pääsee kivasti kävelemään.

Mutta sitten se sai jonkinlaisen aivopierun ja heitti mut keskelle lumihankea. Koko maailma katosi hetkeksi enkä nähnyt muuta kuin taivaan. Ihan tyhmis. Sen mielestä se oli kauhean huvittavaa.

Uppoispa se itte joskus korviaan myöten kinokseen niin nähtäis naurattaako.

Sitten olikin  vuorossa kostoisku nahkikselle. Onko ihanampaa asiaa kuin hankikanto. Voi juoksennella koko pihalla eikä uppoa ollenkaan lumeen. Pääsee kovaa vauhtia ja ette ikinä arvaa mikä siinä on parasta. Mä kerron; Nahkis ei pääse perässä kun se uppoaa lumeen. Se on ihan liian pullea. 

Annoin sen ihan hyvän aikaa houkutella mua takasin kotiin. Siellähän huutelet senkin sikamainen lumeen heittelijä. Pompi vaikka tasajalkaa, mä rullaan nää kierrokset just nyt. Tuu perässä jos pääset.

Ja lopussa kiitos seisoo. Taas naru kaulaan. Eikä mikään pieni kevyt pyykkinaru vaan tommonen karhun taluttamiseen tarkotettu. Hanna on varmaan sen nahkista varten hommannut.

Mä kävin moikkaamassa mehiläistä. Ja taas se pisti mua. En mä ihan kauheesti kyllä tykkää tollasesta toiminnasta. Kaikissa muissa paikoissa joissa käytiin, oli paljon kivempaa. Sain huomioo ja rasputuksia ja kaikkee. Mehiläinen vaan tökkii. Sen tökkäyksen nimi on joku rokotus. Ei ollu yhtään kivaa tommonen rokottelu. 

Kaupassa oli paljon kivempaa, sain valita meille herkkuja ja mulle tarjottiin vakkariduunia kaupan lattioiden siivous-yli-johtajana. Olis ollut kyllä just mun mieleinen duuni mutta mulla on jo niin tärkeä homma tän perheen suojelujohtajana etten voi siiitä luopua. Ihan hukassa nää olis jos ei olis johtajaa. Jalkaväki vaan sekoilis ja tyhmä-raskas ratsuväki vetäis lonkkaa päivät pitkät. Onneksi oon paikalla pitämässä kaikki varpaillaan.



ps. Oon saanu ruokaaki joka päivä. Elämä hymyilee.