Taivas putosi

Ihan valmis kodin lämpöön. piste.

Taivas putosi niskaan. Se tuntui ihan vähän kylmältä ja sitten turkki kastui. Iskä sanoi että se on lumisade eikä sieltä koko taivas tullut vaan lumihiutaleita. Niitä hiutaleita tuli kuitenkin niin paljon että katsoin parhaaksi lähinnä istua ja anovasti katsoa josko pääsisin takaisin sisälle.

Suklaasilmä.

Anovasta katseesta tulikin heti mieleeni että olen opetellut söpöstelyä. Iskä vähän neuvoi ja sanoi että kun oikein pullistaa silmät suuriksi ja hiljaa katsoo ihmisiä, ne käyttäytyy oudosti ja usein miten ryhtyvät hellimään ja lässyttämään. Mulla ainakin on sellaiset suklaasilmät, ettei paremmasta väliä.

Mielestäni on aika kovaluontoinen ihminen joka tällaiselle katseelle osaa sanoa ei. Silloin kun taivaassa söpöyttä jaettiin, olin ihan oikeassa jonossa ja voin tunnustaa että vähän kävin vielä santsaamassa.

Joskus kyllä vähän tuntuu että olen käyttänyt söpöys korttia pikkuisen liikaa eikä se tehoa aina yhtä hyvin. Jos olen pureskellut jotakin luvatonta, ei suklaasilmillä tunnu olevan mitään vaikutusta, mutta muuten ne tuntuvat toimivan aika hyvin.

Olen opetellut monta juttua pelkästään matkimalla mitä iskä tekee. Tässäkin kuvassa me ollaan soffalla nokosilla ja mä otin iskästä mallia miten pullat koisii. Isona minusta tulee yhtä hieno kuin iskästä. 

Imurin viimeinen varoitus. Kohta lähtee.

Tässä eräänä päivänä meidän kotiin hyökkäsi imukone. Ensin luulin että se on joku uusi lelu ja koetin kovasti tutkia miten sen kanssa leikitään mutta ei siitä oikein saanut tolkkua. Kylmä ja kova hökötys eikä oikein sopinut leluksi. Sitten se rupesi karjumaan kovalla äänellä ja mä hyökkäsin välittömästi sen kärsän kimppuun. En yhtään siedä tommosta huutamista meidän kodissa.

Imukoneen mentyä mulle jäi vielä vähän taistelutahtoa joten päätin ihan varmuuden vuoksi näyttää Bumballe miten tuolle imukoneelle tapahtuu jos se vielä hyökkää meidän kotiin. Mulla on niin kovat tappajan taidot että tälleen mä ravistelen sitä ja oon niin nopee ettei edes kamera nää kun pöllytän oikein kunnolla. Nahkis luuli että pelkäisin imuria. Turha luulo.

Kun on näin rankka tekemään töitä kodin turvajoukoissa, välillä me koisitaan taas iskän kanssa. Ja ihan parhein paikka koisia on säkkituoli. Siinä saa aina parhaat nokoset ja näkee taatusti parhaat unet. Tässä koko koiruus niinkun asettuu sillai tasaiseen yhteyteen ympäröivän universumin kanssa: