Kiirettä pitää

Rakas päiväkirja.

On taas niin paljon kerrottavaa etten edes tiedä mistä aloittaisin. Mutta aloitetaan vaikka kidutuskohtauksesta jonka kohteeksi jouduin. Ajatelkaa nyt, miten ensin kutsutaan syliin ja sitten mun kynsiä käsiteltiin ilman mun lupaa. Kyllä mun mielestä koirien vapautusrintama, EU ja YK saisi ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin. Iskä katseli vierestä ja tuumasi että elämä on helpompaa jos tekee niinkuin se, ottaa vaan nokoset ja odottelee kun manikyyri on ohi. Iskä sano että siisti mies on siisti mies ja sillä se äitinkin hurmasi. Huoliteltu pitää kuulemma olla joka tilanteessa.

Vaihteeksi nokosilla.

Sitten mä pistin yhden lattialla pyörivän lämminvesipullon ojennukseen. Se on ollut mulla kainalossa lämmikkeenä aina kun koisailen mutta näin sen pyörimässä lattialla ja se pysähtyi vasta kun oikein kunnolla sitä komensin.

Iskä on aika surkea leikkikaveri. Se saa jotain ihme hepuleita jos vähän pyllystä näykkää. Ihan vähäsen kävin sitä purasemassa ja se alko jotain keuhkoomaan. Kokeilin mä pari kertaa uudelleen että onko se tosissaan ja kolmannella kerralla se uhkasi antaa oikein isän kädestä. Onneks mä oon niin nopea että juoksin tuhatta karkuun ja huusin niin kovaa että verhot heilu ikkunassa. Olisittepa nähneet miten nopeesti toi nahkakarhu hyökkäsi paikalle kun se hölmö luuli että iskä syö mut suihinsa. Yleensä se liikkuu aika rauhallisesti enkä uskonut että noin paljon lihaa voi liikahtaa niin vikkelästi. Ihan ku joku vinttikoira.

Muuten se koko juttu menikin sitten vähän pieleen. Ei siitä irronnut säälipisteitä yhtään niin kuin olin ajatellut. Meni ainakin monta hetkeä ennen kuin kukaan suostui huomaamaan mua tai iskää. Ne vaan sano että tommosesta käytöksestä tulee molemmille jäähyä. Ei kuulemma saa iskää näykkiä ja iskällä kuulemma pitäis olla vähän enempi toleranssia. Toleranssi on varmaan sama asia kuin rohkeus ja mun mielestä iskä on ihan tarpeeks rohkea.

Ota se kuva ja vie mut sisälle. Sielu jäätyy.

Kävin tutustumassa Brandoniin. Tai yritin mutta ei sitä kiinnostanut yhtään kun kipittelin sen kuonon edessä edestakaisin. Se vaan katseli mua niinkun jotain halpaa makkaraa vaikka ite on. Sitten nahkis laitto jonkun laudanpätkän tohon portin alle ja sano ettei ole tarpeen mennä sinne ihan yksin vaikka rohekus riittäisikin. Bränä ei kuulemma välttämättä omaa yhtä paljon toleranssia ku iskä. Mä luulen kuitenkin että Bränä on paljon rohkeempi. Ainakin se on aika hurjan iso.

Ulkonakin kävin. Ei siitä sen kummempaa, aika kylmä ja lunta. Ehdotin että seuraava ulkona käynti voitaisiin tehdä sitten juhannuksen tienoilla. Ei paljon kynnykset haitanneet menoa kun kiiruhdin sisälle. 

Ja muistaessani kerroni vielä että sain ruokaakin. Ihan kiva päivä.