Paljon uutta

Nahkis ja minä

Elämä mullistuu, kohta romahan. Yöllä kiusasin täällä asuvaa nahkakarhua. Se on sellainen iso mies jolla on vähän karvoja mutta se on yhtä pullea kuin karhut. Kävin sen herättämässä monta kertaa sormesta vetämällä ja sitten menin tyytyväisenä nukkumaan kun nahkis nousi ylös. Nyt vähän harmittaa mutta sillä hetkellä se tuntui sopivalta kostolta kaapparille.

Aamulla juteltiin Turbon kanssa. Ei minua olekkaan kaapattu vaan on ihan normaalia että ikäiseni nuori uros muuttaa uuteen kotiin. Ei ne äidit kuulemma jaksa niin monen lapsosen kanssa loputtomiin. Turbo sanoi että täällä on ihan kiva asua. Kertoi se senkin että se on mun iskä. Ei se oikein osannut sanoa mitä se tarkoittaa mutta kaikilla kuulemma on iskä ja se sanoi että mun iskä on aika kova karju. Se selkeesti ajatteli äitiä kun se sano noin. Outo juttu.

Iskän kanssa juttusilla

Kyselin tästä iskä ja äiti jutusta muttei se paljoa kertonut. Sanoi vaan että opettaa mulle kaiken tarpeellisen kukista ja mehiläisistä sitten kun oon tarpeeksi vanha. Kukat on kauniita, sen mä tiedän jo entuudestaan. Ja mehiläiset kuulemma pistää. En viitsi pilata iskän jännitystä kertomalla että tiedän jo mikä mehiläinen on. Se on sellainen valkotakkinen jolla on giganttinen ruisku jolla se tökkää niskaan. Oon mä mehiläisen tavanut, enkä tykännyt yhtään kun se pisti. 

Mutta uusi perhe. Olisin mä ihan hyvin voinut olla siellä vanhassa perheessäkin. Mutta Turbo kertoi että jokainen perhe tarvitsee tällaisen pikkukoiran josta kasvaa iso ja komea. Meidän tehtävä on huolehtia meidän perheestä ja Turbo sanoi että on helpompaa huolehti kun meitä on kaksi. Koska on kyse näin tärkeästä tehtävästä, päätin etten toistaiseksi suunnittele pakomatkaa. Huolehditaan sitten perheestä jos se on koiran tehtävä. Autan iskää koska selkeästi täällä on paljon huolehtimista.

Aarvaatteko mihin törmäsin tänään. Ette tietenkään joten mä kerron. Ne unohtivat tuon takaoven auki ja mä päätin heti mennä tutkimaan mitä siellä asustaa. Oli aika hurjaa kun siinä ovella oli portti ja sen portin takana olikin jättiläinen. Yritin heti katsoa sitä silmiin mutta näin vaan nilkat. Sitten tähtäsin vähän ylemmäs ja näin mahan.. ja pistoolin. Ja vasta sitten kun katsoin niska kenossa suoraan kattoon näin pään joka on takuulla kolme kertaa isompi kuin mä itse ja sillä oli semmoset mollosilmät joilla se tuijotti mua ihan kysymysmerkkinä. Otin välittömästi puolustusasennon ja näytin sille kuka käskee. Joku otti vähän videoo niin näette itsekkin että ei meillä pelätä. Mitä isompia ne on, sen korkeemmalta ne putoaa.

Myöhemmin selvisi että se jättiläinen on Brandon. Se asuu kanssa täällä ja sen tehtävä on kuulemma huolehtia siitä ettei ventovieraita kävele kutsumatta sisälle.. tai pihallekkaan. Iskä kyllä varotti että se on aika omistuksen haluinen ja vähän yksinkertainen mutta muuten ihan kiva kaveri. Iskä sano että jos pienempi kaveri pysähtyy pihalle liian pitkäksi aikaa paikalleen, Brandon antaa kultasuihkun ja sen jälkeen sä oot sen omaisuutta. Tosin noi ihmiset aika nopeesti vie sut suihkuun jos näin pääsee käymään joten se omistus loppuu lyhyeen. Iskä on ollut monesti kylppärissä pesulla koska Brandon on taitava hiippailemaan. Hyvä puoli on kuulemma se, että jos joku tulee kiusaamaan niin Brandonin luokse voi mennä kertomaan. Sillä on kuulemma kova halu kurittaa kiusaajia. Hyvä tietää että on raskasta jalkaväkeä käytössä jos tulee vaikka joku konflikti.

Mut päästettiin vielä portin taaksekkin tutustumaan kotiin. Sieltä löytyi vielä sokkeloista toinenkin jättiläinen jonka nimi on Nitro. Nipa on semmonen Nestori. Voitteko kuvitella että joku voi olla jo 6 vuotta vanha. Se on paljon enemmän kuin 8 viikkoa. Se olikin vähän omituisempi pakkaus vaikka on kuulemma samaa merkkiä kuin toi Brandon. Se oli selkeesti uros mutta se käyttäyty ihan ku äiti. Heti nuoli ja lussutti niin että mulle tuli ihan kaamee kakkahätä. Sillä on varmaan joku äitien hoivavietti jääny päälle. Iskä sano että se on kova hoivaamaan ja että se oli iskän suojelu-orja kun iskä oli pienempi.

Ihan parhaita paikkoja ottaa nokoset

Mulla on ollu aika jännää tänään, joten olen ottanut monet päikkärit. Jos te tykkäätte mun päiväkirjasta niin mä voin kyllä kirjotella lisääkin näitä tapahtumia, vaikke mua olekkaan brutaalisti ryöstetty niinkuin ensin luulin. Ai niin, sai täällä edelleenkin ruokaa. Ihan kiva paikka.